26.12.2018
Vuoden viimeisiä viedään. Tässä kohtaa tulee katsottua taaksepäin ja muisteltua vuoden tapahtumia. Ne ovat olleet mieleenpainuvia ja monta ihanaa, sydämeen tallennettua hetkeä on tullut koettua ja ihaniin ihmisiin tutustuttua ja tavattua. Olen erityisen onnellinen jokaisesta kasvattiperheestä. On ollut ilo tutustua heihin, nähdä ja kuulla onnistumisia sekä kuulumisia. Toki se on nykypäivänä ihan erilaista ja helpompaa kuin esim. perheeni ensimmäisen koiran aikana, kun käytettiin lankapuhelinta ja kirjepostia 😊 Mutta on se myös ihmisten kemioista ja aktiivisuudestakin kiinni. Kiitos teille jokaiselle!

Jännitystä koirasaralla on riittänyt ja riittää jatkossakin. Tänä vuonna on jännitetty mm. juoksujen ajankohtaa, astutusta, ultraa, röntgeniä, synnytystä, emän ja pentujen kuntoa, kehitystä, oikeita perheitä pennuille, poikalasten kiveksiä (😝), terveystuloksia, näyttelyitä, agilitya, hampaiden vaihtumista, koon kehitystä ja paljon muuta. Eikä pelkästään omia vaan myös ystävien koirien 😅 Samalla oppii paljon asioita.

On ollut myös epäonnea. Meidän Ossa-mopsin kunto on ollut kovin aaltoilevaa. Sillä on ihan pennusta asti ollut monenlaisia vaivoja. Sillä on atopia ja hyvin moninainen ruoka-aineallergia. Oireita tulee myös ulkoilmasta (mm.pakkanen ja märkyys) sekä mielestäni myös stressistä. Kortisoni on ollut pitkään käytössä, mutta ilmeisesti se on aiheuttanut jonkin verran nivelvaivoja. Ossan vatsa ei loppuvuodesta kestänyt enää särkylääkettä, mikä on aiheuttanut kovasti mietteitä. Sen kipukynnys on todella korkea, on vaikea tulkita kivun määrää. Ruoka on kuitenkin hyvä mittari, se maistuu ja saa Ossan käyttäytymään kuin pikkupentu. Vaikka ruokana ja makupalana on yksi ja sama nappula, se saa sen riemuitsemaan. Viime verikokeissa osa arvoista oli kovinkin koholla. Saimme uusia lääkkeitä ja kontrolliaika uusiin verikokeisiin. Päivä kerrallaan.

Sagan kanssa kävimme Helsingin näyttelyissä 15.-16.12., joista arvostelut Sagan näyttelyarvostelusivulla. Lauantaina junnunarttuja oli 11 ja sunnuntaina 16, joten sunnuntain 4.sija kera SA:n oli erinomainen tulos meille. Maalaiskoira koki monta asiaa ensimmäistä kertaa: matkustaminen (täydessä) junassa, ratikassa, hotellissa, messukeskuksessa ym. Kävimme tullessa myös Forum -kauppakeskuksessa tsekkaamassa, onko Rocco-pennusta jo julkaistu mainoskuva Zoomiin. Vielä ei ole, mutta sinne sen pitäisi tulla 👌 Sagan kanssa kaikki meni tosi kivasti.

Turisti ratikassa 😅

Toivotamme sinulle oikein hyvää vuotta 2019. 

11.11.2018
Vauhdikas, kurainen Suomen syksyinen arki rullaa painollaan. Suopi toivoa, vaikka ei näköpiirissä muutosta, talven jo tulevan, ennenkaikkea lumen! Sadetihkua tulee taivaalta melkein joka päivä, samaa odotettavissa ennusteen mukaan tuleville päiville 😒 Kuran hajua ja tassujen pesua siis tiedossa edelleen.

Metsässä kirmailun lomassa kerettiin kuuntelemaan hiljaisuutta 😊

Testautettiin shelttimme MyDogDNA:lla. Kiitollinen, onnellinen hyvistä geeneistä. Kaikki ovat CEA, CNGEA1-PRA ja von Willebrandin taudin suhteen terveitä, Iris ja Saga myös MDR1 osalta, Hera kantaa MDR1 geeniä. Kukaan ei kanna myöskään valkotekijägeeniä.
Tuloksemme ovat julkisia:
Hera (Snowglow's Have A Nice Day)
Saga (Cheerymai All Of My Heart)
Iris (Cheerymai Beauty Like Yod's Mind)

15.10.2018
Upea tieto varmistui! Cilla ja Saga siskot kävivät molemmat luustokuvkssa tällä viikolla. Myös Cilla terve tyttö. Kiitos omistajat kuvauttamisesta 😍

13.10.2018
Pennut ovat saaneet ihanat omat perheensä ja muuttaneet uusiin koteihinsa. Hieno, ikimuistettava yksi ajanjakso on koettu, seuraava alkaa heti. Ihana seurata pentujen varttumista, osaavien perheiden opettamista. On ilo ja kunnia saada kotoamuuttavien koirien kuulumisia ja tutustua ihmisiin. Jaetaan kuulumisia, vaihdetaan kokemuksia. Kaikki saamme jotain uutta mietittävää. Seurataan ja verrataan koiriemme kehityksiä ja käytöksiä. Minulle se on antoisaa!

Pentujen luovutusikään mennessä koettiin jälleen paljon tunteita. Yritettiin tehdä paljon asioita, joista pennuille olisi hyötyä. Tutustuttiin uusiin asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Jokainen pentu on erilainen. Pidän tärkeänä, että jokainen löytäisi paikkansa juuri oikeaan perheeseen. Kukaan ei ole huonompi vaan kyse on siitä, mikä sopii mihinkäkin mielestäni parhaiten. Toiveet, pennun luonteet, koirakokemus, moni asia vaikuttaa. Oikeiden perheiden miettiminen ei ole millään lailla helppo asia minulle. Haluaisin tehdä sen hyvin, kuluu tunnetta, järkeä. Minulla on nyt vahva tunne näistä kaikkien meillä syntyvien pentujen perheistä, ne sopii yhteen täydellisesti koiran kanssa. Pessimististyyppisen luonteen omaavana mietin tietysti ettei näin tule aina olemaan, pettymyksiä tulee, mutta olen erittäin tyytyväinen kaikista tällä hetkellä.

Kävimme Sagan ja sen siskon Cillan kanssa tällä viikolla luustokuvissa. Kiitos paljon Cillan omistajalle, että kuvautitte. Nyt on tietoa paljon enemmän ja saa huokaista. Molemmat tytöt luustoltaan terveitä. Tästä on hyvä jatkaa.

2.9.2018
Huomenna vauvat kuusiviikkoa! Kaikki on mennyt todella hienosti. Pennut kehittyvät silmissä, ovat reippaita koiranalkuja!
Sirutus on ensi viikolla, joten viralliset nimet täytyi lopullisesti päättää. Niissä ripaus isää 💖 Kuvat eiliseltä eli 5vko 5pv ikäisenä. Toinen seisomaharjoittelu pöydällä, joten harjotuksen kannalta:

 Cheerymai Beauty Like Yod's Mind "Betty"

Cheerymai Blue Like Yodelmodel "Beata"

Cheerymai Back In Yod's Business "Bono"

Cheerymai Black And Gentle Yodel "Blackie"

Cheerymai By Yod's Side "Buddy"

21.8.2018
Nyt olisi taas se aika kun kellot voisi seisauttaa ja ajan pysäyttää! Pennut kehittyvät valtavasti. Ikää tuli eilen neljä viikkoa täyteen. Pienestä avuttomasta vastasyntyneestä on tullut liikkuva, välillä ärisevä ja rajusti hyppelevä karvapallo 😘 Kiinteiden maistelukin aloitettiin viime viikolla ja toissapäivänä pääsivät ekaa kertaa pihalle. Olivatkin kuin vanhat tekijät. Ketään ei jännittänyt, uteliaita enemmänkin ja riemunhypähdyksiä saivat. Meillä on ollut hiukan jännittävä aika kun juuri pentujen syntymäpäivänä kotimme ihan viereen aloitettiin kaupan tekoa. Kaivuri aloitti synnytyshetkellä hommansa. Nyt on kallioisen pienen metsänpalan räjäytystyöt käynnissä. Kolinaa, melskettä ja pamauksia siis on ollut. Toisaalta ennemmin ne kuin esim.paalutustyö, joka kumajaa jatkuvasti. Meidän kukaan nykyisistä koirista ei ole paukkuarka, mikä on tässä kohtaa ehdotonta pentujakin ajatellen. Työmaan ääniä, edes voimakkaita räjäytyksiä, joita on viime viikon ollut muutama päivässä, ei ole kukaan pelännyt tai edes haukkunut. Niin mahtava juttu!! Kaivurin kolinaa oli myös pentujen ensimmäisen ulkoilun aikana, eikä se näyttänyt olevan kuin tavallista arkipäivää kaikille 💖🙏

Päivää vaille neljäviikkoiset:

Beata

Betty

Buddy

Bono

Blackie

Ja vielä vähän painokäyriä

6.8.2018
Kaksi viikkoa ikää täynnä. Hurjaa vauhtia on aika mennyt pentujen syntymästä. Hera on niin ylpeä omasta katraastaan ja kokemus paistaa 😘 Se tietää mitä pitää tehdä ja käy tsekkailemassa jälkeläisiään vähän väliä, mutta yhtään ei ole hysteerinen. Luonnollinen äiti! Pennut ovat tyytyväistä sakkia. Syövät ja nukkuvat, paljon myös yksikseen, mutta myös kimpassa. Ehkä tämä ensimmäisten viikkojensa lämpö on myös vaikuttanut, ei ole tarvinnut todellakaan pentulaatikkoa lämmittää eikä murehtia lämmön riittävyydestä. Pari ensimmäistä viikkoa on Suomen kesä yllättänyt lämpötiloillaan; 26-33 asteessa ollaan paahdettu. Pentulaatikko on poikamme huoneessa, johon ei aurinko paista oikeastaan kuin ihan aamulla, eikä se ole lämmittänyt huonetta liian kuumaksi.

 

 Kuvassa pennut toissapäivänä kuvattuna; 12vrk ikäisenä. Pennut saivat myös kutsumanimet täälläoloajaksi, että voidaan puhutella 😃

Vasemmalta alkaen;

blm narttu Beata (syntymäpaino 240g, 1vko 502g, 2vko 757g)

blm narttu Betty (245g, 440g, 654g)

blm uros Bono (243g, 490g, 753g)

tri uros Blackie (253g, 491g, 735g)

tri uros Buddy (236g, 458g, 646g)

Silmät ovat melkein kaikilta auenneet. Voi kun pentu onkin suloistakin suloisempi kun napit tapittaa 😍

Alla vielä tasan kahden viikon ikäinen läjä murusia.

26.7.2018
Nyt ne on täälä ♡ Mutta odottavan aika oli pitkä.

Heran astutusvuorokaudet tuli täyteen ma 23.7. mutta olin syystä tai toisesta iskostanut päähäni, ettei vuorokaudet ehdi tulla täyteen, syntyvät aiemmin. Kävimme röntgenissä viikolla, myös siitä syystä, että olin tämän iskostuksen viikonloppusynnytyksestä tehnyt 😊 että tiedetään, monta odotetaan. Viisi tasakokoista pentua näkyi kuvassa. Toinen murheen aihe oli kuitenkin huonostimaistuva ruoka. Koko viikon oli valtava kuumuus; n.30asteen helle. Ja kuten ell myös sanoi; vatsa oli täynnä hyvänkokoista väkeä, nämä varmasti myös vei ruokahalua. Onneksi edellisviikolla Hera tankkasi todella hyvin. Mutta kyllä huolta aiheutti kovasti, miten jaksaa synnyttää, onko kaikki kunnossa jne.

Hyvin kuitenkin jaksoi. Viiden tasakokoisen pennun katras syntyi maanantaipäivän kuumuudessa n.3tunnin aikana. Hera hoiti synnytyksen erittäin pätevästi. Ensimmäisenä syntyi merletyttö, toisena ja kolmantena trikkipoika, neljäntenä merlepoika ja viimeisenä merletyttö. Tosiaan hyvin tasakokoinen pentue; 236-253g. Ja ruokakin maistui heti kun viimeinenkin oli syntynyt. Luontoa jälleen ihmettelen, miten kaikki menee 😍

Pennut olivat kaikki heti kovin jänteviä ja terhakoita. Huolen sai heittää tässä vaiheessa romukoppaan ja antaa onnen tulla.

Muutamien tuntien ikäinen kasa ja huolehtiva äiti 😘

 Nyt on elinvuorokausia 3 takana. Hyvin kasvetaan, kaikki ovat yli 300g painoisia. Maitoa tulee hyvin ja emä hoitaa erittäin tunnollisesti. Toivotaan, että kaikki menee jatkossakin hyvin ja pennuille valikoituu parhaat mahdolliset kodit kullekin.

3vrk

4.7.2018
Innostuneena, onnellisena ja kiitollisena 🙏 Hera on astutettu valtavan ihanalla, pätevällä ja monipuolisella uroksella nimeltään Käpäläkoplan Yodi. Ultrassa näkyi useampi pieni pennunalku, toivotaan että kaikki pysyvät kyydissä. Kaikki on mennyt erinomaisesti. Yksi astutus progen perusteella osui nappiin. Onni ja kiitollisuus, että saimme tällaisen mahdollisuuden. Molemmista koirista löytyy erinomaista harrastusmoottoria ja ovathan he valtavan upean näköiset, terveiksi tutkitut vanhemmat. Yhdistelmästä enemmän tietoa Pentuja-sivulta.

Emä: Snowglow's Have A Nice Day
Kuva: Anne Peräsalo

Isä: Käpäläkoplan Yodi

16.6.2018
Kevät meni niin nopeasti, vai oliko sitä tänä vuonna ollenkaan? Lumi suli, alkoi auringonpaiste ja sitä on riittänyt.

Molempien kanssa oltiin Seinäjoen ryhmiksessä äitienpäivänä. Taisi esittäjä (minä) olla hiukan epävarma, mikä tarttui koiriinkin. Hera ei kehässäolosta ole koskaan erityisemmin tykännyt, heijastuu varmasti minusta. Saga oli ensimmäisessä pentuluokassaan eri tuomarilla. Harmittavasti tuomari oli melko ronkeli käsittelyssään. Tai muutoin meni ok, mutta hampaat katsoi (laski kaikki!) hartaasti ja tarkasti. Saga hiukan oli hämillään tilanteesta.

Sagan kanssa kävimme hiukan extempore Seinäjoella pentu Match show'ssa toukokuun lopulla silläkin ajatuksella, että saisi vähän helläkätisempää käsittelyä tuomarilta. Ja saikin! Saga oli lopulta BIS2 😍

Koirien kanssa on harrasteltu aksaa omaan tahtiimme. Shelteillä on omilla tahoillaan loistavat vetäjät agilityssa, mistä olemme erityisen ylpeitä. Hera jäi jo hetki sitten tauolle. Elämme nimittäin jännittäviä aikoja. Hera on astutettu, ultraa tällä hetkellä odotamme jännittynein fiiliksin. Pidetään peukkuja 👍

24.3.2018
Huipputalvi! Ilman rapaa, loskaa ja armotonta pimeyttä. En muista koska ollaan viimeksi nautittu tällaisesta Suomen talvesta viimeksi. Lunta on ollut oikeastaan kokoajan! Saas nähdä, saadaanko tätä vastaan erittäin lämmin kesä, niinkuin on epäilty!

Sagan mittasin tällä viikolla. Sain vihdoin mittatikkuun lukeman 33cm! Tyttö on pikkuinen, vähän jänskäsin jääkö tämän rajan alle, mutta mun mitta ainakin kertoo, että lukema on saavutettu 🙌 Ollaan harrastuksen parissa jatkettu pennun agilityalkeista jatkokurssille. Tyttö oppii niin nopeasti, hoksaa jutun juonen ja tarjoaa taitavasti. Vähän meinaa kuumentua yli, toivotaan että saadaan into pysytettyä oikealla tasolla. Ja toivotaan etenkin, että on luustoltaan ja muutoinkin terve. Loppuvuodesta kuviin, vielä pitää jännittää.

Meillä oli Heran pentueen, lukuunottamatta Marttaa, pienet kotatreffit ihanien ihmisväkiensä kanssa. Oli ihana nähdä kaikki suloiset, persoonalliset puolivuotiaat. Harmiksi ei oltu varattu paikkaa etukäteen. Ilman suosiessa paikalla oli muitakin, joten pentutelmiminen jäi seuraavaan kertaan.

Hera keskellä, tytöt vasemmalla ja pojat oikealla

Ollaan suunnattu ajatuksia myös tulevaisuuteen. Vähän on pyöritelty jo Heran seuraavaa mahdollista pentuetta ja isukkia. Pidetään ajatuksille peukkuja ja yritetään parhaamme 👍

28.2.2018
Pohjanmaalla paukkuu tällä hetkellä kova, n.25asteen, pakkanen. Muutoin on aurinko ihanasti piristänyt viime päiviä, mutta hiukan ottaa päähän, kun ei kovin pitkiä tovia pysty pihalla olemaan pakkasen takia. Ossa-mopsia ei tahdo saada pihalle kylmällä. Tai saahan sen vietyä, mutta riittävän kova pakkanen haastaa asioimista. Ossa tekee itselleen hallaa, kun kylmällä jämähtää paikoilleen, eikä suostu pissallekaan, tassut jäätyy nopeasti, eikä mene hetkeäkään kun on koko turri jäässä. Ossaa on nostettukin pihalle, mutta ei aina auta. Todella haastavaa ja rasittavaa! Ossalla oli viime vuonna virtsakiviongelmaa, ei tee todellakaan hyvää pidättää pitkään! Vielä on säästytty ongelmilta. Monen monta tuntia kyllä pidättelee, jos niin päättää.

Viikonloppuna oltiin ekaa kertaa Sagan kanssa Match show'ssa. Vaasassa oli vain pennuille järjestetty mätsäripäivä 24.2.2018. Mukaan meidät houkutteli Philip-veli. Molemmat pennut (5,5kk) käyttäytyivät ja esiintyivät todella mallikkaasti 😍 Philip (ekakertalainen sekä omistajalle, että koiralle!) oli sinisten kymmenen parhaan joukossa. Saga yllätti rauhallisella ja sinnikkäällä patsasteluillaankin, tuomari sijoitti Sagan sijalle BIS4.

Heran kanssa on käyty taas agilitytreeneissä rauhalliseen tahtiimme. Välillä kyllä ittelleni saa olla kiukus, koira on niin näppärä, anteeksiantava, lojaali, kärsivällinen jne jne! Itsellä on valtavasti opettelemista, ei ole helppo laji! Mutta mukavaa yhdessäoloa se on silti! Sagan kanssa on myös käyty nyt pari kertaa pennun agilityn peruskurssilla Koirakoulu Fiiliksessä. Saga oppii ihan hämmästyttävän nopeasti ja palautuu ekajännityksistä todella nopeaa. Katsotaan, miten taidot etenevät. Toivottavasti ohjaaja pysyy mukana 😉

1.1.2018
Oikein hyvää, maukasta, lämpöisen tunteikasta vuotta 2018!

Pennut ovat muuttaneet ihaniin koteihinsa 8vkoisena, 2kk sitten. Olemme saaneet ihania kuulumisia ja kuvia näistä murusista. Pennuista Saga jäi kotiin kasvamaan. 


Minulta on kysytty, mistä tämä kasvattajanimi Cheerymai tulee. Sitä pyörittelin kovastikin ees ja taas. Minulla oli keksittynä mielestäni hyvä nimi noin 8vuotta sitten ja se oli mielessä kaikki nämä vuodet. Kun kasvattajakurssille menin 2016, aloin hakemaan, eihän se edelleenkään ole kenellekään käytössä. Nyt sen sitten näiden vuosien aikana oli joku toisessa FCI-maassa ottanut. Joten täytyi etsiä uusi. Aiemmassakin nimessä oli ensimmäisen bernini Maian nimi mukana ja sen halusin tähänkin, vaikka mistään kantanartusta ei ole kyse. Maia on se, joka tämän kaiken ajatuksen on luonut. Cheery tulee sukunimestäni ja Mai-loppu rakkaasta Maiasta 💓


Alkuperäinen tarkoitus näiden sivujen kanssa oli siten, että kuulumisia kirjotettaisiin omalle ns.sivuille eikä näin ns.blogitekstinä. Mutta kätevyyden vuoksi siirretään kaikki vanhat jutut tähän uuteen tekstiin ja jatketaan näin.


22.10.2017
Ompas ollut tunteikkaita päiviä. Tunnen jo luopumisen tuskan ja samalla olen näistä ihanista pikkuisista niin onnellinen. Olen onnellinen niiden puolestakin, saavat kaikki tosi ihanat kodit. Toinenkin uros on löytänyt oman, ihanan kotinsa ja kaikilla pennuilla on täten kodit odottamassa. Pennut ovat nauttineet useasti päivässä ulkoilmasta. Sateisena päivänä vähän lyhyempiä aikoja ja aurinkoisina vähän pidempään. Kylmä tosin silti on, vaikka aurinkoa on saatukin, joten pihalla ei ole "asuiltu". Autoiltukin ollaan pieninä pätkinä melkein joka päivä.

Kävimme perjantaina eläinlääkärillä pentutarkastuksessa. Kaikilla pennuilla oli kaikki kunnossa. Myös silmät tarkastettiin virallisesti ja nekin oli tarkastuksessa kunnossa.

Saimme Niinan taas vieraaksi keskiviikkona ja kuvia saatiin lähimetsästä. Kiitos paljon Niina! Kuvissa pennut siten 6vkoa ja 3vrk päälle.

📷 : Niina Raja-aho

Toissapäivänä otettiin kuvia vielä vähän pöydällä seisten. Pennut kaksi päivää vajaa 7vkoa (kuvat meidän 9v pojan ottamia 😊)

Ansa (säkä 7vkoa; ~19,5cm)

Ade (säkä 7vkoa; ~21cm)

Anton (säkä 7vkoa; ~20,5cm)

Ada (säkä 7vkoa; 18,5cm)

Assi (säkä 7vkoa; 19cm)

11.10.2017
Kehitys näillä pikkuisilla on valtavaa. Ja erilaisia piirteitäkin, niin henkisiä kuin fyysisiäkin, tulee kokoajan lisää. Kurja, kun ilma on ollut niin sateista, ei ole paljoa voitu olla pihalla. Mutta käyty on ja kaikki tykkää nyt kovasti ulkoilla, oikein riehaantuvat 😄 Ja asioitansakin osaavat pihalla hoitaa. Luontoa taas voi ihmetellä 😍 Autoiltukin on muutaman pikkumatkan verran, kun on viety lapsia harrastukseen.

Pennuille on ihanat kodit tiedossa, yksi uros on tällä hetkellä vielä vapaana.

Ansa 5,5vkoa

Assi 5,5vkoa

Ada 5,5vkoa

Anton 5,5vkoa

Ade 5,5vkoa

6.10.2017
Vilinää, kasvua kohisten, ääntä ja paljon muuta 😄 Reippaat pennut, tutkivat ympäristöä ahkerasti, kaikki leikkivät kaikkien kanssa ja syövät hyvin kiinteää. Hera syöttää kyllä myös ahkerasti, tai oikeastaan antaa syödä, kun pennut ahkerasti nisille hakeutuu 😊

Olemme viettäneet nimiäiset 😉 No, minähän ajattelin, että näistä eläväisistä pennuista pitää tietysti saada myös kunnon kerhokuvat. Tein ahkeran ja monen sadan otoksen teon; yritin yksin jokaisesta saada kelpo otoksen, ei meinannut millään onnistua eikä pennut pysyä paikoillaan. No, priima ei ole, mutta kuva on jokaisesta vajaa 5vkon ikäisenä (33vrk).

Cheerymai A Voice Of Heart "Ansa"

Cheerymai Always In My Heart "Assi"

Cheerymai All Of My Heart "Ada"

Cheerymai A Key To My Heart "Ade"

Cheerymai A Lion's Heart "Anton"

1.10.2017
Nyt tuntuu että kellot voisi hetken seisahtaa ja aika pysähtyä. Neljä viikkoa on pennuilla elämää takana. Aika menee ihan hirveää vauhtia, kehitys samalla. Miten pieni, kuuro ja sokea, avuton koiranpentu on jo niin Koira neljän viikon iässä. Omakin aika ihan juoksee pentujen elämää katsellessa. Nukkuva pentu on niin suloinen ja touhukas, leikkivä pentu niin hauska.

Vajaa viikko sitten hyvästeltiin jo pentulaatikko. Laidat on korkeat, mutta niin vaan yksi pentu yli laidan. Aikamoisella voimalla, mitään tukipuutakaan ei sisäpuolella enää ollut edes. Toista kertaa ei tarvitse yrittääkään. Aitaus on kasattu ja paikka ensin päivisin olohuoneessa, nyt myös öisin. Hienosti sopeutuivat, kuten ennenkin olisivat olleet kaikkien äänien ja menojen keskellä. Paljon oleilevat meidän kanssa aitauksen ulkopuolella. Pennut on jo heti kovasti tutkineett paikkoja ympäri huonetta. Ihanaa seurata pikkuisten uteliaisuutta. Ossa on kuin kummitäti. Kovasti kiinnostaa ja antaa haistella. Saas nähdä milloin saa tuntea pikkunaskalit 😆

Pentuvieraita on käynyt viikonloppuna, saatiin kuviakin pikkuisista. Kaikki seuraavat kuvat by Niina Raja-aho

Ansa ja Anton

Ade ja Ada

• 

  Assi

Anton

Ansa

Anton

Ade ja Assi

Ansalle tätä erää riittäis 😁

26.9.2017
Luonto on ihmeellinen. Tämä pentujen odotus, syntymä ja kasvu ovat taas ihmetyttäneet luonnollisuudellaan. Miten emä osaa asiat luonnostaan, vaistot ovat vahvat. Hera on valtavan ihmisrakas, haluaa olla siellä missä tapahtuu ja missä on ihmisensä. Ja jos on jotain menoa, sinne etenkin haluaa päästä. Mutta pentujen äänet kuitenkin herättää tunteita ja saa emän käymään vähintään katsomassa, mistä asiasta nyt äännellään. Hera ei alati enää oleile pentujen kanssa "muuten vaan". Touhuaa, tuo palloa heiteltäväksi ja käy halailemassa ihmisiään tuon tuosta. Sitten käy tsekkailees, onko pennuilla kaikki ok. Putsaa ja toki syöttää pennut ahkerasti. Syöttäminenkin hoidetaan nykyisin emän istuessa tai seistessä. Maaten ei rivistö enää kokonaan kovin hyvin mahdukaan vierekkäin. Pennut ovat maistelleet muutaman päivän muutakin kuin maitoa. Jauhelihapalleroita ovat kukin vuoron perään syöneet. Ovat siinäkin kovin erilaisia. Olen laittanut ruuat leikkuulaudalle erilleen ja kukin on yksitellen saanut näyttää, miten hommansa hoitaa 😃 , toimiiko nenä, onko kiire jne. Erilaisia yksilöitä tässäkin asiassa. Yksi on erittäin nopea ja ruoka maistuu todella hyvin. Yksi vähän on hitaampi, haistelee, suussaan ravistelee, ennen syöntiään. Kolmas syö, käy nuuhkimassa kaueampana, ehkä vähän voi unohtaa tai kadottaa, mutta tulee sitten takaisin syömään toisen pikku"satsinsa". Neljäs nautiskelee, syö hitaasti (voi, odotas kun syötte yhtäaikaa, sitten ei enää nautiskellakaan 😆 ), viides haluaisi vielä, että autettaisiin, syötettäisiin kädestä, mutta on saanut itse syödä mupenonsa.

Leikkimistä harrastetaan paljonkin. Annetaan energiat kokonaan ja sitten sammutaan syvään uneen. Kerätään voimaa syömiseen ja leikkimiseen. Hauskasti persoonat kyllä edelleen näkyy leikkimisessä.

21.9.2017
Kaikilla pennuilla silmät ovat auenneet ja voi miten ihana nähdä, että myös korvat ovat auenneet 😍 Kun nukkuvalle laumalle juttelee, on yks sun toinen pikkupää sieltä heti ylhäällä. Pääosin nukutaan ja syödään. Hyvin on syötykin, painot nousevat tasaisesti. Kynnetkin on ekan kerran leikattu ja matolääke syöty. Se olikin aika yäkkiä kaikkien mielestä 😀

Täällä jo vähän leikitään ❤

Aika pikaiset kuvat otettiin yksitellen kaikista eilen, eli 17vrk ikäisenä

Ansa

Assi

Ada

Anton

Ade

Ossa ei ole päässyt vielä pentuja lähemmin katsomaan. Portin takaa katselee, ei varmaan kyllä ihan silti ymmärrä mistä on kyse. Ossa on vähän kipeillytkin allergiansa myötä. Lääkäristä saatiin iso kasa lääkkeitä, joilla mennään nyt eteenpäin ja yritetään saada mummoa parempaan kuntoon.


17.9.2017
2000-luvun alussa tein perinteisen kaavan mukaan ensimmäiselle bernilleni kotisivut. Niiden teko oli hiukan työlästä nykypäivän valmiisiin verrattuna. Olen vanhanajan malliin kuitenkin "jämähtänyt", enkä osaa blogia kirjoitella. Joten etusivu pysyköön etusivuna ja tänne kirjoitellaan silloin tällöin kuulumisia.

Aika menee hurjaa vauhtia! Pennut täyttivät tänään jo 2vkoa. Pennut voivat edelleen hyvin ja emäkin hoitaa mallikkaasti. Hera malttaa tulla pentulaatikosta ja -huoneesta pois välillä ihmisten ilmoille. Kaksi ensimmäistä päivää tehtiin pikapissut pihalle oikeastaan suoraa huutoa huutaen ja pikajuoksua takaisin pentujen luokse. Pian ote rentoutui ja emäkin pystyy luottamaan, ettei pennut häviä eikä vahingoitu poissaollessaan.

Kaikilla pennuilla on tähän mennessä auenneet silmät paitsi toisella pojalla, Adella. Ada avasi silmänsä ensimmäisenä ja sillä ne on jo suloisesti avoimena. Pennut ovat pikkuhiljaa nousseet jaloilleen ja huterin ottein ottavat ensimmäisiä askeliaan kaikkien jalkojensa varassa.

Vas. Assi, Ansa, Ada, Anton, Ade

Pojat 2vkoa

Tytöt 2vkoa

10.9.2017
Pennut täyttävät tänään kokonaisen viikon 😍 Kaikki on tähän asti sujunut mallikkaasti. Pennut kasvavat kukin tasaisesti, maitoa tulee hyvin ja Hera hoitaa pentuja mallikkaasti. Painot ovat kaksinkertaistuneet, vain muutamasta grammasta on kahdella vajaana etappiin. Usein pentulaatikossa näyttää olevan kahta kasaa; tytöt ovat omassaan ja pojat omassaan. Ovat pääosin kyllä kaikki yhdessä läjässä 😊 Ihanaa on seurata pentujen kehitystä. Ovat erilaisia kaikki. Joku on vähän hätähousumpi, toinen rauhallinen. Yksi liikkuu vikkelästi ja toinen on hyvin ahne. Ääntäkin joistain lähtee selkeästi enemmän kun toisista 😉 Tämä korostuu etenkin tilanteessa, kun kaikki on syönyt yhden nisän, kuka ehtii napata seuraavan itselleen.

Kaikille pennuille annettiin alkajaisiksi "työnimet". Nämä olivat pääosin meidän alakouluikäisten lasten keksimiä, hiukan muokaten.

Tytöt 1vko
vas. Ansa (1.syntynyt)
kesk. Ada (5.syntynyt)
oik. Assi (3.syntynyt)

Pojat 1vko
vas. Ade (4.syntynyt)
oik. Anton (2.syntynyt)

7.9.2017
Hera synnytti hienon pentueen aamuyöstä su 3.9.2017 (62vrk) avautumisvaiheen alettua jo lauantai-iltapäivällä. Pennut syntyivät tasaisesti ja melko nopeasti; reilun kahden tunnin aikana. Ensimmäisenä syntyi pienin tyttö; 145g, toisena isoin poika; 212g. Kolmas oli vuorostaan tyttö; 165g, neljäs poika; 193g ja viimeisenä tyttö; 164g. Hyvin tasainen pentue. Pennut vaikuttivat heti kovin terhakkailta ja ovat olleet sitä nämä ensimmäiset vuorokaudet. Painot ovat nousseet hyvin kaikilla ja Hera hoitaa mallikkaasti pentujaan.

Voitto-iskäkin kävi luonnetestissä lauantaina saaden komeat pisteet sheltille; 125. Onnea Jenna ja Voitto!

Olen erittäin kiitollinen Heran kasvattajalle Lealle, joka on antanut rautaista tietoaan ja neuvonut meitä matkan varrella. Kätilökaverina minulla oli kissakasvattaja Minoon -kissalasta. Piiku on kätilöinyt useita kissapentueita ja oli neuvonantajana ja pääkätilönä nyt Heralla :)

24.8.2017
Ossalle isot onnittelut, kahdeksan vuotta! Ossa on kovasti harmaantunut jo melko nuorena. V.2015 tammikuussa bernien menetys toi nopeasti harmaita karvoja. Ikävä näkyi. Mutta nyt on syytä juhlaan! Kahdeksan vuotta on Ossalle hieno ikä jo sairaudensakin huomioonottaen.

Hera voi paksusti. Kylkikarvat on noussut aivan pystyyn, kun leveyttä on tullut :) Ihanaa ja jännittävää aprikoida, millaisia persoonia siellä kasvaa. Totesimme Voiton ihanan omistajan kanssa, että näiden pentujen vanhemmilla on samanlaisia hyviä luonteenpiirteitä. Molemmat ovat kovin touhukkaita, jaksavat leikkiä, mutta osaavat sen myös lopettaa kun on sen aika. Hera innostuu valtavasti jo agilityrepun esiinottamisesta, Voitto samaten tokokassista. Voitolla on "jääräpiirrettä" :D Hera ei ole jääräpää, se on erittäin kova miellyttäjä. Kovin pitkään ei tarvitse jännittää, 2 vkon päästä olemme jo viisaampia tässä asiassa.

12.8.2017
Luonto on ihmeellinen. Hera on henkisestikin ihan tiine :) Jo ennen ultraa, vaikka ajattelin, kun astutus osui ehkä hiukan myöhälle, ultrassa ei näy mitään, henkiset merkit viittasivat vahvasti tiineyteen. Toki, ainahan se voi olla myös valeraskautta, nyt ei kuitenkaan ollut. Hera on rauhoittunut valtavasti, nauttii läheisyydestä, vaikka sitähän se aina tekee, mutta nyt erityisesti.

Ossan kanssa ollaan kahtena viikonloppuna käväisty päivystävällä lekurilla. No, viime viikonloppuinen oli ehkä turha, mutta tulipa varmistettua ettei silmässä olekaan tulehdusta. Ell meinasi, että se oli pelkä roska ja niinhän se oli. Nyt pissatulehdus vaivasi, joten saatiin kuuri. Toivotaan että menee sillä ohitse. Ossa on valtaisan reipasluonteinen. Se on iloinen ja reipas, vaikka kipujakin sillä on vaivojensa kanssa varmasi ollut, mutta ne ei koskaan näy siitä päällepäin. Se tuo ehkä omaa haastetta vaivojen tunnistamiseen.